Ötökät
Syksyn tullen taas kaikki kamalat inhottavat ötökät valtaa kodin. Siis YÖK. Niitä on parveke, mansion, työpaikka, rappu... Huuh! Joka paikassa kun reppanat haluavat sisätiloihin lämmittelemään.
Siis varsinkin hämähäkit.. Mä en pysty juuri liikkumaan kun näen sellaisen vaan pitää seurata mihin se menee ja mennä itse just toiseen paikkaan. Tappamaankaan en kykene, mutta ääntä meikäläisestä kyllä lähtee kun tämmöisen näen.
Tuhatjalkaiset, etanat, kaikenmaailman mönkijät.. Kylmät väreet tulee jo pelkästä ajatuksesta. En vaan tiedä ketä mä kovaa huudan nyt tässä mansionissani jos kun tämmöisiä alkaa tulemaan kotiini. Linnani ei kuitenkaan ole niin hyvin varjeltu, etteikö tämmöinen joku päivä tapahtuisi.
Mikä niissä sitten on niin inhottavaa? No kun en tiedä, ne vain saavat pelkohermoni sellaiselle tasolle ettei edes.. No pimeällä tiellä keskellä metsää pelota niin paljon, vaikka sielläkin karmii.
Kuten kaikki sen tietää ja sanoo, nuo kaikki ötökät pelkäävät enemmän mua kuin mä niitä, mitä hieman epäilen, silti minusta sellainen 2-3 metriä on hyvä turvaväli. Mielelläni olisin näkemättä näitä ollenkaan. Missään. Voi kun saisi silmien eteen sellaisen suodattimen, joka piilottaisi kaikki ötökät ja näyttäisi vain täydellisen maailman. Kärpäset ja hyttyset ehkä kestäisin nähdä, täydellisessä maailmassani.
Kaikista kauheinta olisi jos kun tuollainen isohko hämppis iholla kävelisi. Ihan karmealta tuntuisi jo ajatus. Erään työkaverin kanssa keskustelimme muuten asiasta, miten monta ötökkää ja hämppistä ihminen elämänsä aika syö nukkuessaan. Arvatkaa nukuttikö sen jälkeen niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti