Leipä
Salainen haaveeni on huutaa tulevalle ex-hothusbandilleni, että olen tuonut / saanut / ostanut / tehnyt / leiponut / valmistanut sulle leivän. Ihmisellä on hassuja mielihaluja tehdä toiselle jotain, ja tämä on mun. Siitä ei ihmistä tuomitsevan pidä.
Leipään mulla on kamalan ristiriitainen suhde. En osaa edes selittää sitä, mutta olemassa se vain on. Tykkään täyteen ahdetuista leivistä, tykkään niiden tekemisestä, mutta silti tulee aina huono omatunto. Siksi tuleva exäni onkin leipämaniani kohde. Näin on kirjoitettu.
Leipä sinänsään saa olla vaikka mitä ja minkälaista, en ole niin nokunuuka sen suhteen. Kunhan ei ole ns joululimppua. Tai yltiöpäisen terveellistä sitkeää mättöä. Leivässä pitää olla kova kuori, sisältä pehmeää ja ilmavaa. Like me! Pakko oli *virn*
Ennen vanhaan lämpimät voileivät, patongit yms olivat surullisenkuuluisia iltapaloja jälkikasvulle. Täyttäviä, juustoisia ja sai jälkikasvun syömään tomaattia. Kieroa. Tosin, alaikäinen ei taida vieläkään syödä tuota herkkua. Kehen lienee tullut.
Ja minä en olisi minä, jollen leivän kanssa jotain makeaa, karkiksikin kutsuttua söisi mukana. Tainnut jossain aikaisemmassakin kirjoituksessa tullut esiin miten tykkään makean ja suolaisen yhdistelmistä ja jos ei syötävässä itsessään tätä tapahdu, on se luotava itse.
Voi aikoja. Voi tapoja. Tuleva ex voisi ilmoittautua. Mulla on antaa sulle leipää, gurnau! .. Heti kun olen kaupassa käynyt. Vink vink, supsup ja kaikki muut viettelevät eleet tähän.
Salainen haaveeni on huutaa tulevalle ex-hothusbandilleni, että olen tuonut / saanut / ostanut / tehnyt / leiponut / valmistanut sulle leivän. Ihmisellä on hassuja mielihaluja tehdä toiselle jotain, ja tämä on mun. Siitä ei ihmistä tuomitsevan pidä.
Leipään mulla on kamalan ristiriitainen suhde. En osaa edes selittää sitä, mutta olemassa se vain on. Tykkään täyteen ahdetuista leivistä, tykkään niiden tekemisestä, mutta silti tulee aina huono omatunto. Siksi tuleva exäni onkin leipämaniani kohde. Näin on kirjoitettu.
Leipä sinänsään saa olla vaikka mitä ja minkälaista, en ole niin nokunuuka sen suhteen. Kunhan ei ole ns joululimppua. Tai yltiöpäisen terveellistä sitkeää mättöä. Leivässä pitää olla kova kuori, sisältä pehmeää ja ilmavaa. Like me! Pakko oli *virn*
Ennen vanhaan lämpimät voileivät, patongit yms olivat surullisenkuuluisia iltapaloja jälkikasvulle. Täyttäviä, juustoisia ja sai jälkikasvun syömään tomaattia. Kieroa. Tosin, alaikäinen ei taida vieläkään syödä tuota herkkua. Kehen lienee tullut.
Ja minä en olisi minä, jollen leivän kanssa jotain makeaa, karkiksikin kutsuttua söisi mukana. Tainnut jossain aikaisemmassakin kirjoituksessa tullut esiin miten tykkään makean ja suolaisen yhdistelmistä ja jos ei syötävässä itsessään tätä tapahdu, on se luotava itse.
Voi aikoja. Voi tapoja. Tuleva ex voisi ilmoittautua. Mulla on antaa sulle leipää, gurnau! .. Heti kun olen kaupassa käynyt. Vink vink, supsup ja kaikki muut viettelevät eleet tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti