Valaisevaa

Ei sellaista valoa ole vastaan tullut mitä ei allekirjoittanut kuvaisi. Hah! Alkaa jo menemään nämä kuvat ja ideat ihan utopistisiksi, mutta.. Sellainenhan mäkin olen. Liian uskomaton todelliseksi *lol*

Koska syksy tulee, pimeys aikaistuu ja mieli on herkän romanttinen nämä valonlähteen saavat herkän sydämeni (joka on kuulema alkanut vihdoin sykkiä!) lyömään lisälyöntejä. Ei vain ole hämärän kajossa kauniimpaa kuin vaimea (huom!!) valontuikahdus. Oli se sitten kynttilä, jouluvalo, sähkökynttilä (en ikinä enää pysty edes ajattelemaan sähkökynttilää ilman leveää hymyä naamalla) tai takka. Tai ihan mikä vain. Ei väliä. Pimeässä näyttää hyvältä.

Eilen illalla töistä tullessa istuin puolisen tuntia vain sohvalla ja tuijotin palavaa kynttilää. No okei, mietin mä, että pitäisi varmasti jotkut jouluvalot hommata, ehkä jotain koristeitakin. Koska joulu on aikuisen oikeasti jo oven takana.

Ihan asiaa sivutakseni, tänä vuonna olen ollut erikoisen aikaisessa jouluvalmisteluissa. Suurin osa lahjoista on jo, enää tarvitsee vain pientä pintasiloa ja lisäbonusta, mutta.. 

Takan ääressä voisin lojuta loputtomiin. Eikö kuka vain?! Punkkulasi kädessä, pientä naposteltavaa, vaimea musiikki taustalla. Oisko pikkasen täydellistä. Edesolleella mökillä sitä tuli tehtyä, paljon. Aivot narikkaan hommaa ja maailman kovuuden unohtamista.

Vaikka väitin ettei mulla oo sähkökynttilöitä ollut (eikä mulla ole ollutkaan) niin on niitä kodissani joskus ollut. Enkä mä tuomitse, ehei! Ne nyt vain eivät voita oikeita kynttilöitä. Ikinä! Ja ehkä mulla oli erilaiset sähkökynttilät mielessä..

Mutta, tämä kaikki oli hyvin valaisevaa tällä kertaa. Mitä kaikkea aarrekätköstäni vielä paljastuukaan näiden kuvien saralta. Tuskin maltan edes itse odottaa seuraavaa pläjäystä!

Sitä odotellessa!