Hohtominigolf
Päivänä tuona kun kuulin tästä hohtogolffista kauhun siivittämänä, en todellakaan osannut arvata mitä tuleman pitää. Pienessä päässäni olin kuvitellut, että kauhu tässä tapauksessa tarkoittaa sellaista kummitusjuna -kauhua eikä pelottavaa itsessään, vaan voi miten väärässä olinkaan!
Taustana sen verran, että olenhan kerännyt kauhuleffoja vuosikausia ja niitä on usean kymmenen ellei jopa sadankin verran koottuna. Eritasoisia hyvää kauhua että täysin surkeaa kauhua, joka siksi on hyvää. Psykologisesta jännityksestä moottorisahatappajiin. Kummituselokuvista Kingin jännitystä ylläpitäviin yllättäviin hetkiin. Siis kaikkea. Kauhu ei siis ole mulle vierasta. Vaan tämä kauhuhohtogolf oli.
Kun yllättävyys, ääni, liike, efekti ja kaikki osuu nappiin on tulos jotain mieletöntä. Kun odottaa jotain tapahtuvaksi, ja juuri kun huokaisee, haha, ei tapahtunutkaan niin sitten mylväisy ja savu ja tärinä. Kyllä, myöntää täytyy, että pariin otteeseen tuli ihan kiljaisten juostua karkuun tilanteesta. Kurkittua pikaisesti taakse, että eihän sieltä oikeasti kukaan tule perässä ja yritä aikuisen oikeasti kiduttaa ja repiä allekirjoittanutta kahteen osaan.
Olihan siellä toki "kesympiäkin" osia, niitä K9. Mutta todellakin nämä K15 osat olivat sellaisia, että allekirjoittanut jätti itsekin pari sellaista osaa läpipelaamatta. Ei yksinkertaisesti hermot kestäneet. Luuseri, i know, mutta .. En kai mä löydä edes mitään selitystä pelkuruudelleni. Paitsi, että pitihän mun ottaa huomioon alaikäinen seuralainen, joka pelkäsi myös, joten hyvällä syyllä ja perusteluilla joitakin osia jätettiin pelaamatta. Kelpaako?
En tiedä mitä lie suunnittelijoiden päässä käynyt tätä tehdessä. Ideana kertakaikkiaan nerokas ja hyvä, osaa yllättää ja pitää otteessa.
Mielettömän hauskaa oli, että osat oli rajattu selkeästi kauhuun, pelleihin, zombie-osiin ja "kesyihin". Kivaa oli myös, että ruuhkaa ei ollut, sai sinänsä rauhassa pelata ja houkutella valehtelemalla vastapuolta aika-ajoin kokeilemaan ja yrittämään ettei se nyt niin paha ole, vaikka allekirjoittanut nyt kiljuu ja juoksee karkuun. Älä alaikäinen huoli, ihan turvallista se on, usko pois, mene nyt vain sinne tulevien painajaistesi kokemuspisteeseen. Tooosi uskottavaa.
En tiedä miten paljon paikkaa voi suositella silloin kun itse on siellä ns kusisukassa pois lähtenyt, monta lievää sydänkohtausta kokeneena ja kädet täristen ulos poistunut. Mutta suosittelen. Ehkä menen sinne itse uudestaan, otan sen hermo-oluen siinä pelatessa (nyt kun olin ihan limulinjalla) ettei ehkä niin paljon heilauta (uskoo kuka uskoo, mä en). Ja otan jonkun itseäni rohkeamman mukaan, jotta voin kurkkia olan yli ja pitää kädestä tai joka rutistaa ja työntää ovesta sisään kujille, joille en nyt uskaltanut mennä.
Niin, siellä tosiaan oli Ahtaanpaikankuja sekä kauhukuja, jotka alaikäisen kanssa jätimme suosiolla läpikäymättä. Kättä hieman ahtaanpaikankujalle tungin, mutta jo pelkästään se sai kammoamaan ajatusta mennä kokonaisuudessa sinne. Kun ei sitten osannut olla ajattelematta, että sieltä kuitenkin ykskaks joku käsi tarraa kiinni, tai lattia vajoaa tai seinät alkavat todellakin lähenemään. Ne yllätysefektit nääs. Olisin varmasti kuollut sinne ja mitäpä olisi sitten alaikäinen tehnyt kun allekirjoittanut on saanut yliannostuksen kauhua ja tuupertunut pelosta. Ihan muiden tulevaisuuksien kannalta jätin siis menemättä, en tietenkään siksi, että kammoisin tai mitään..
Lopuksi sitten otimme erän reaktointi-peliä joka tasasi kammon mukavasti. Sai ylimääräiset adrenaliinit purettua nappuloiden hakkaamiseen. Siitäs saitte senkin kammo-otukset, hah sulle zombie, älä yritäkään pikkupelle mulle!
En voi kuin suositella, suositella ja mainostaa tätä paikkaa. Ainakin allekirjoittaneelle tämä oli elämyksenä yksi kauheimpia ja parhaimpia. Kokonaisuus oli niin mietittyä ja hyvin tehty, ettei jättänyt sanansijaa millekään. Menkää, käykää ja kokekaa! (mainosmainosmainos!)
Päivänä tuona kun kuulin tästä hohtogolffista kauhun siivittämänä, en todellakaan osannut arvata mitä tuleman pitää. Pienessä päässäni olin kuvitellut, että kauhu tässä tapauksessa tarkoittaa sellaista kummitusjuna -kauhua eikä pelottavaa itsessään, vaan voi miten väärässä olinkaan!
Taustana sen verran, että olenhan kerännyt kauhuleffoja vuosikausia ja niitä on usean kymmenen ellei jopa sadankin verran koottuna. Eritasoisia hyvää kauhua että täysin surkeaa kauhua, joka siksi on hyvää. Psykologisesta jännityksestä moottorisahatappajiin. Kummituselokuvista Kingin jännitystä ylläpitäviin yllättäviin hetkiin. Siis kaikkea. Kauhu ei siis ole mulle vierasta. Vaan tämä kauhuhohtogolf oli.
Kun yllättävyys, ääni, liike, efekti ja kaikki osuu nappiin on tulos jotain mieletöntä. Kun odottaa jotain tapahtuvaksi, ja juuri kun huokaisee, haha, ei tapahtunutkaan niin sitten mylväisy ja savu ja tärinä. Kyllä, myöntää täytyy, että pariin otteeseen tuli ihan kiljaisten juostua karkuun tilanteesta. Kurkittua pikaisesti taakse, että eihän sieltä oikeasti kukaan tule perässä ja yritä aikuisen oikeasti kiduttaa ja repiä allekirjoittanutta kahteen osaan.
Olihan siellä toki "kesympiäkin" osia, niitä K9. Mutta todellakin nämä K15 osat olivat sellaisia, että allekirjoittanut jätti itsekin pari sellaista osaa läpipelaamatta. Ei yksinkertaisesti hermot kestäneet. Luuseri, i know, mutta .. En kai mä löydä edes mitään selitystä pelkuruudelleni. Paitsi, että pitihän mun ottaa huomioon alaikäinen seuralainen, joka pelkäsi myös, joten hyvällä syyllä ja perusteluilla joitakin osia jätettiin pelaamatta. Kelpaako?
En tiedä mitä lie suunnittelijoiden päässä käynyt tätä tehdessä. Ideana kertakaikkiaan nerokas ja hyvä, osaa yllättää ja pitää otteessa.
Mielettömän hauskaa oli, että osat oli rajattu selkeästi kauhuun, pelleihin, zombie-osiin ja "kesyihin". Kivaa oli myös, että ruuhkaa ei ollut, sai sinänsä rauhassa pelata ja houkutella valehtelemalla vastapuolta aika-ajoin kokeilemaan ja yrittämään ettei se nyt niin paha ole, vaikka allekirjoittanut nyt kiljuu ja juoksee karkuun. Älä alaikäinen huoli, ihan turvallista se on, usko pois, mene nyt vain sinne tulevien painajaistesi kokemuspisteeseen. Tooosi uskottavaa.
En tiedä miten paljon paikkaa voi suositella silloin kun itse on siellä ns kusisukassa pois lähtenyt, monta lievää sydänkohtausta kokeneena ja kädet täristen ulos poistunut. Mutta suosittelen. Ehkä menen sinne itse uudestaan, otan sen hermo-oluen siinä pelatessa (nyt kun olin ihan limulinjalla) ettei ehkä niin paljon heilauta (uskoo kuka uskoo, mä en). Ja otan jonkun itseäni rohkeamman mukaan, jotta voin kurkkia olan yli ja pitää kädestä tai joka rutistaa ja työntää ovesta sisään kujille, joille en nyt uskaltanut mennä.
Niin, siellä tosiaan oli Ahtaanpaikankuja sekä kauhukuja, jotka alaikäisen kanssa jätimme suosiolla läpikäymättä. Kättä hieman ahtaanpaikankujalle tungin, mutta jo pelkästään se sai kammoamaan ajatusta mennä kokonaisuudessa sinne. Kun ei sitten osannut olla ajattelematta, että sieltä kuitenkin ykskaks joku käsi tarraa kiinni, tai lattia vajoaa tai seinät alkavat todellakin lähenemään. Ne yllätysefektit nääs. Olisin varmasti kuollut sinne ja mitäpä olisi sitten alaikäinen tehnyt kun allekirjoittanut on saanut yliannostuksen kauhua ja tuupertunut pelosta. Ihan muiden tulevaisuuksien kannalta jätin siis menemättä, en tietenkään siksi, että kammoisin tai mitään..
Lopuksi sitten otimme erän reaktointi-peliä joka tasasi kammon mukavasti. Sai ylimääräiset adrenaliinit purettua nappuloiden hakkaamiseen. Siitäs saitte senkin kammo-otukset, hah sulle zombie, älä yritäkään pikkupelle mulle!
En voi kuin suositella, suositella ja mainostaa tätä paikkaa. Ainakin allekirjoittaneelle tämä oli elämyksenä yksi kauheimpia ja parhaimpia. Kokonaisuus oli niin mietittyä ja hyvin tehty, ettei jättänyt sanansijaa millekään. Menkää, käykää ja kokekaa! (mainosmainosmainos!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti