Virkattu minityyny

Dodiih! Teenpä pikaisesti tyynyn kun alaikäinen sellaista toivoi ja jäi noita erivärisiä langanpätkiäkin sillälailla kivasti yli, että varmasti onnistuu. No ei! Molemmat väärin! Ei ollut pikainen eikä langat meinanneet riittänää.

Kuten yleensäkin, ensinhän sitä piti tehdä malli. Sitten vasta pälkähti päähän, että herramajee, tyynyhän on neljä kertaa pienempi kuin normisoffatyyny. Joten, suunnittele ja laske uusiksi, mittaustakin piti kokeilla. Vielä epäilytti pikkaisen kun virkkaamaan aloin ,mutta kertatoisen jälkeen mittasin pituutta ja leveyttä, epätoivosta ja hiphurraan. Pidin myös paljon sydämen muodosta.

Merenvihreä puoli valmistuikin hujauksessa. Kirjaimellisesti. Siitä se ajatus pikaisesta työstä lähtikin. Kirjaimellisesti työ taisi valmistua yhdessä illalla telkkaria katsoessa ja puhelimessa puhuessa. Kuvissa ei kunnolla tuo merenvihreys näy, mutta allekirjoittaneesta se sointui älyttömän hyvin valkoisen kanssa yhteen. So happy!

Allekirjoittanut on nykyään niin käsiäsäästävä, että ei enää jaksa edes puhelinta korvalle pistää. Sitä kun kaiuttimen kautta hölpöttää mielikuvitusihmisten kanssa, saa paljon enemmän aikaa! Kannattaa kokeilla. Vielä kun osais viestittelyn puhumalla niin ei tarvitsisi koskea ollenkaan kännyyn. Tai sitten vai lopettisi esittämisen, että joku muka soittaisi ja viestitteli. Mutta aiheeseen.

Pinkki puoli sitten olikin sanonkomämitä. Kaukana pikaisesta, kaukana ihanuudesta ja auvosta.Jossain vaiheessa iski jo pienoinen kaamos ja tylsistyminen kun ei sitten ei millään onnistu.

Pinkki lanka jäi yli Marilyn-tyynystä, ja päätin sen sitten hyödyntää tähän. Ensimmäinen yritys ja tarkoitus oli tehdä vastaava yksi iso sydän keskelle. Ei, Se nyt ei vaan mene niin. Liian vähän langaa. Pura. 

Pakkohan se oli sitten suunnitella uusi. Uusi sydän. Pitkään pähkäilin, että josko sitten lanka riittäisi kahteen pienempään sydämeen, vasempaan yläkulmaan ja oikeaan alakulmaan. Näin tein.

Eihän se pinkki riittänyt. Joku jolla on edes ala-astetasoinen matematiikka, olisi varmasti tämänkin laskenut ennenkuin edes yrittää tehdä. Lanka riitti nippanappa toiseen sydämeen, reunukset jäi tekemättä. Ja koska allekirjoittanut edustaa sitä pilkuntarkankansaa, purkaahan se piti TAAS ja miettiä, että mitähän sitä sitten. Kiva olis valmiiks saada.

Noh, jätin sitten toisen sydämen pois ja lanka riitti juuri ja juuri. Tiukille vetää sai, mutta tadaa! Alaikäisen tyyny oli kuin olikin valmis. Tämä tyyny on kyllä tehty sellaisella raukkaudella ja sinnikkyydellä, että en ala. Ja ehkä mä tykkään itsekin tästä, varsinkin värit ovat mielettömät. Nyt kun sen vielä pääsisi ojentamaan alaikäiselle, hymyilyttäisi meitä kaikki.