Juhannus

Koska juhannuskin sitten meni ja oli, allekirjoittaneen tehdessä ansioituneesti yövuoroja ihan uusien ihmisten ja osaston kera, pakkohan se oli kerätä sitten menneiden vuosien kokkokuvia muistaakseni miltä palava tuli risupuukasassa näyttää. Hyvältähän se, edelleen näyttää. Jospa sellaisen vielä joskus näkisi, muutenkin kuin facebookissa kavereiden julkaisemina.

Tuntuu vain, että yhä useammin sitä kökkii jossain vuorossa töissä pyhinä ja kaikki tämmöinen on menneisyyttä. En valita, koska hirveästi en humalaisista välitä (jos en ite loista!), mutta onhan se fiilis kaunista ja ihanaa. Näyttääkin hyvältä, kokko siis, allekirjoittanut harvemmin, mutta kerran kesässä pyrin siihenkin.

Mitään vakiperinteitähän ei meikäläisen juhannukseen kuulu. Kokko yleensä ja grillaus, seura ja suomipop-fiilis. Siitäpä se on keskikesän juhla tehty.

Joskus mielessä on käynyt ihan ilkeyttäni tehdä näitä "näin näet tulevan miehen/kullan/murun/naisen" -taikoja vaan aina ne on jäänyt. Siis ei, en ole juossut nakuna pelloilla (muut kiittää tästä), en kerännyt sen seitsemää kukkaa enkä yrttiä, en jemmaillut tyynyn alle mitään enkä edes hokenut mantrana loitsuja. Olenko siis missannut jotain? Pitäisikö ehdottomasti kokeilla? Onhan noita juhannuksia vielä tulossa, saatan yllättää! Ennenkaikkea itseni.

Niin, sen vertaa et viitsinyt edes googlettaa, että liittyykö juhannuskokkoon joku meriitti. Meilläpäin kun se on ollut vanhojen puurojujen polttamista ja risukasojen hävittämistä. Muistelen, että siihen joku tarina liittyy, ei vain nyt ole sellaista intoa sitä tutkia.

Jossainhan pääsiäisenä taidettiin polttaa koko. Pohjanmaallako se oli?
En ole sellaistakaan koskaan nähnyt. Voih, niin paljon näkemättä. Nyt kun mietin niin koskahan viimeksi näin kokon edes juhannuksena.. 2-4 vuotta sitten, luulisin. Aika menee niin nopeasti.

Mutta kokko! Tähän sellainen facebookkimainen sydän perään ihan siksi, että vesi, tuli, kesä ja lämpö yhdistyy. Iloisesti.