Virkattu Pulp Fiction

Pyynnöstäpä sitten tämän väsäsin ja lankojen sekä tyynyn hinnalla tietenkin, khihii. Ja myöskin siksi, että ko. elokuva taitaa olla yksi parhaimpia elokuvia ikinäkoskaanmilloinkaan. Harvoin vastaan tulee elokuvia mitä voisi katsoa uudestaan ja uudestaan, mutta tämä on ehdottomasti yksi niistä. 

Siinä oli hieman urakkaa, koska  ensin piti etsiä kuvia, sitten mustavalkoistaa (se vasta haastavaa oli!) ja sitten pikselöidä ja sommitella virkkaukseen sopivaksi.

Muutamia ilkeitä virheitä jälkikäteen osui silmiin, mutta kun ei ne saajaa haitanneet, päätin ettei ne haittaa allekirjoittanuttakaan. Vaikka haittaakin. Mut ei.

Ensin sitten vain kolme neljä eri hahmotellaa kuvista. Mikä se nyt sitten olisi paras. Hieman soti luonnetta vastaan aseiden virkkaaminen, mutta duh! Pulp Fiction, mitä muuta siitä voisi virkata! Yritin siis päästä irti ristiriitaisista ajatuksistani aseiden suhteen. Helposti se sitten kävikin kun kuva alkoi hahmottua ja omien pikkukätösieni jälki tulemaan esiin. Ihan ite! Mä! Taas! Tämän teen.

Käsittämätöntä millaista mielihyvää näiden tekeminen voikaan tuottaa. Aikanaan jostain videoeditoinnin tajuamisesta ja oppimisesta taisi tulla samanlaisia viboja. Ei yksinkertaisesti vain saa pois käsitä. Varmaan narkkareilla yms samanlaisia pakkomielteitä huumeisiin kun mulle tähän virkkaamiseen. Uh, onkohan näihin jotain vieroitushoitoja?

Kun toisen puolen oli sitten virkkaillut valmiiksi, oli aika alkaa suunnittelemaan toista puolta. Mikä olisi yhtä olennaista Pulpissa aseiden lisäksi. Noh! Tanssikohtaus! Tietenkin. Ei muuta vaihtoehtoa.

Niitä väsäilinkin useamman mallin, valkoisella pohjalla ja mustallakin, ääriviivoilla ja ilman ja hyväksyttelin tilaajalla. Viimein sitten päätyi hän mustaan pohjaan kun kovasti sanoin, että musta pohja! Ymmärsi hyvällä eikä pitänyt ottaa oman käden taitoja esille.

Ei sillä, etteikö valkoinen pohja, juuri esim. ääriviivoilla virkattuna olisi ollut ihan pähee, mutta omasta mielestäni Pulppiin kuuluu olennaisena osana musta-valkoisuus enenmmän kuin valko-mustaisuus. Tajuatte pointin kyllä.

Tanssikuva oli ehkä yksi haastavimmista virkata, vaikka näyttääkin yksinkertaiselta. Se oli uskomatonta lankasotkua, pätkää, selvittämistä ja kiroilua. Alkuperäistä mallia piti lennossa väliin muuttaa kun eisenytvaanmeeniin, että kaikki osuisi malleissa justsilleen. 

Taisin mä (shh!) pari kertaa aika paljon purkaakin kun jostain kohtaa alkoi silmään pistää liian pahasti. Varsinkin Jacksonin nassussa tapahtui pari niin anteeksiantamatonta laskuvirhettä, että näin jälkikäteen ihan harmittaa. Muutan syytä tästä (ja siitä, että huomasin ne liian myöhään - mikä on liian myöhään?) hyvin suulasta seuralaistani. Mutta kuten sanottu, ne ei tilaajaa haitannut, tai sitten ei vain kehdannut sanoa asiasta. Koska kyllä mä tiedän, vai miten se meni.

Mutta kuitenkin, reilu viikko ja muun elämän unohtaminen näiden tekemiseen aasta ööhön meni. Pääosin olin tyytyväinen, voisin siis pummia lankarahat ja ojentaa tyynyn saajalle suhteellisen tyytyväisenä. Olihan tämä ekaensimmäinen, jonka tyynyksi asti olen tähän mennessä saanut. Ja siellä se saajan nojatuolissa koreili, ainakin kun viimeksi kävin urkkimassa. Tästä se ura urkenee! *virn*


 

Pakkohan tähän loppuun on vielä kuva laittaa siitä millaista jälkeä tulee kun lopputulos ei miellytä silmää. Tätäpä kasaa oli mukava rullata keräksi. Ei ikinä enää koskaan. Ihan itselleni muistutukseksi, tee kerralla priimaa! 

Tai ainakin jos purat, pyöritä langat kerälle sitä mukaa kun purat! Idiotismista rangaistaan. Aina. Väistämättä. Grr.